sunnuntai 17. syyskuuta 2017

kaihon kaikuja





Hätistän huolia mielestäni, 
en anna niiden tehdä pesäänsä minuun.
Terapoin ja tunnelmoin leipomalla. 
Lennätän siskoselle valoa ja voimahalauksia.
Toivon blogiystävän ilahtuvan kirjeestä.
Kuiskaan kaipaavat terveiset kahvipaahtimon kulmille. 
Muistutan itseäni ikävän merkityksestä,
kertoohan se tärkeimmästä,
rakkaudesta.

Oi tätä syyskaihoa. 



torstai 14. syyskuuta 2017

sumuaamun pehmeyttä




Suuntasin aamuisen labrareissun jälkeen hetkeksi merenrantaan.
Kanttiset ajatukset pehmenivät hiljalleen hengitellessäni
sumuun kietoutunutta levollista maisemaa.
Imin itseeni tuota suloista tyyneyttä ja rauhaa. 
Koululaisryhmän innostuneet hihkaisut melontaelämyksestä
nostattivat hymyä.
Lähtihän se tämäkin päivä taittumaan valoon. 



perjantai 8. syyskuuta 2017

meren sylissä, luonnon hoivassa




Kun sydän kaipaa merta, kannattaa kutsuun vastata ja lähteä.
Huomaat palaavasi uusin oloin, 
meren makoisa suola ja puna poskilla,
hymy huulilla, sydän keventyneenä.
Johonkin horisonttiin ne murheetkin vain haihtuvat, 
kun saa hengitellä itsensä apposen auki,
oivaltaa lohdullisen pienuutensa,
keinua luonnon huikeassa hoivassa.
 Onnenpisaroita tässä ja nyt!



keskiviikko 6. syyskuuta 2017

keskiaikaista menoa




Käväistiin viikonloppuna keskiaikaisessa tunnelmassa.
Tapahtumasta on tullut kaupungissamme jo syksyinen traditio ritariturnajaisineen
ja sääkin hellitteli hyväntuulista väkeä.



maanantai 28. elokuuta 2017

kesän hyvästelyä




Viime viikkoihin on mahtunut paljon.
Arkista aallokkoa.
Innostusta, kipua, kompurointia.
Sisuilua, syttymistä, suuttumusta.
Turhautumista, taipumista,
haikeutta, vaikeutta. 
Huolta, mutta onneksi myös iloa tuolta ja täältä.  

Väsynyt toipilas on astellut vedenjakajalla
myöntäen, ettei kykenekään työrintaman rytinään vaan 
tarvitsee yhä parantelua ja voimaantumista.
Poskilla on vierinyt monta puroa,
mutta käynyt huojennuskin.
Onneksi on olkapäitä.
Ja rakkaista rakkain sielunsisko,
jonka hellänvahva huolenpito
on liikuttanut sydänjuuria myöten.
Kiitos sinä ihana!

Neiti Elokuu pakkaa jo täyttä päätä laukkujaan 
fiilistellen vielä venetsialaisia.
Lähteköön rauhassa, en jaksa surra menijää. 
Esikon saattelin sitäkin haikeammin mielin ja rutistuksin junalleen, 
mutta onneksi saimme ihanat hetket 
ja uusia odotellaan.
Nyt tarvitsen jarruja ja juurrutusta.

 Lämpöä ja välittämistä ystävät. 



maanantai 14. elokuuta 2017

mitä toivoisin




Mitäkö toivoisin arjen askeliin, sinulle ja minulle?
Lempeyttä ja avointa mieltä. 
Läsnäoloa ja lämpöisiä katseita.
Yhteen hiileen puhaltamista, taakkojen jakamista,
ymmärrystä, hyvää tahtoa. 
Sisua, sinnikkyyttä, voimanhippuja.
Rohkeutta kohdata myös musta ja pelottava,
hauras ja särkyvä.
Ilon pisaroita, toivoa
ja jokaisen, jokaisen alkavan aamun
uusia mahdollisuuksia.



lauantai 12. elokuuta 2017

ookko nää oulusta?



 Yhtenä lomapäivänä suuntasimmekin pohjoista kohden.
Kaffittelimme Raahessa, mikä  tuntuu tämän merentyttären 
rinnuksissa aina varsin kotoisalta pikkukaupungilta.
Olisihan siinä idyllissä voinut hyvinkin päivän viettää,
mutta matkamme jatkui Ouluun.


Oulussa on taasen oma tunnelmansa, 
selkeästi jo pohjoisen säväys ja mentaliteetti.
Valtavasti nähtävää ja koettavaa, kulttuuria ja tapahtumia.


Lounasmenyyn valinta ei yltänyt tällä kertaa aivan odotuksiin,
mutta seurasta nautin sitäkin enemmän:)


Toripolliisi tervehti tutusti kulkijoita kauppatorilla ja piti järjestyksestä huolta. 
Ihana päivä!
Aivan kaksin, ja tulipa hoidettua tuikitarpeellisia hankintojakin.