torstai 30. kesäkuuta 2016

eilisen horisontti



Tämä horisontti on rakas kuten kuvan komistuskin.
Kävimme jussina katsastamassa merta ja Kalajoen seutua. 
Tulihan tuolla nuoruusvuosina juhannusfestareitakin koluttua, mutta
särkät tulivat tutuksi ja omaksi nimenomaan saaristolaiskesien ja mummolan myötä.


Rantaviiva on vetäytynyt aina vain kauemmaksi ja matalikkoa riittää.


Uimakopit ovat sykähdyttävän suloisia.


Tämä se on oikea merimökki!
Vaan toinen toistaan prameampia ovat nykyään Hiekkasärkkienkin hulppeat huvilat
alueen golkenttineen, kylpylöineen ja ravintoloineen.
Uusinta uutta tuntuu olevan leirintäalueen kylkeen avatun seikkailupuiston
monenmoiset köysiradat ja vapaapudotukset.
Siellä sitä vaijereissa keikkuivat niin pienet kuin isommatkin sankarit.
Meiltä tuo tosin jäi suosiolla väliin;)


Suven matka jatkuu.
Hiukan haikeana vilkutan kesäkuulle ihmetellen sen liitoa.
Ehkä nyt alkaneen loman myötä voin maistella rauhassa alkavia aamuja ja kuulla kesäöitä.
Astella aalloissa, unohtaa ajan ja pelkästään olla.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Oxford III




Mittasuhteiltaan valtaisaan ja kauniiseen Christ Churchiin 
hiljennyttiin tunneiksi.
Päivä oli koskettava.
Ajatukset matkasivat kotimaahan,
missä valmistauduttiin siunaamaan kummisetäni haudan lepoon.



perjantai 24. kesäkuuta 2016

mittumaarin aikaan




Rauhaiset tunnelmat täällä, mittumaarin leppeässä vietossa.
Toisin tuntuu olevan Englannissa, mistä tytär on viestinyt
äimistyneitä EU-äänestysreaktioita.

Tiedän menevän tovin, että pääsen laskeutumaan kunnolla lomafiilikseen.
Tuntuu kuitenkin suloiselta tunnustella alkavaa kesävapautta. 
Sydän suorastaan hyrisee:)
Huomasin puutarhassa juhannusruusun aukaisseen ensimmäiset nuppunsa
ja pionien valmistautuvan loistoonsa. 
Oi tätä kesän kauneutta.

Ihanaista juhannusta ystävät!



sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

kesäkuun helmoissa




Näihin alkukesän hetkiin on mahtunut tyystin pyytämättä paljon.
Vähempikin olisi riittänyt, mutta eihän elämä kysy.
Se antaa joskus kukkuramitalla.
Työrintama on juoksuttanut kriisipaineineen.
On vaadittu valtavasti venymistä, huolenpitoa, sydänlämpöä.
 On ollut armotonta väsyä ja vapailla pitänyt pakostakin panostaa 
elpymiseen ja voimien keruuseen.
Blogi ja moni muu mieluisuus on jäänyt armotta sivuraiteelle.

Ihania juhlia on saatu kuitenkin viettää.
Hurrattu kuopuksen ilolle peruskoulun päättymisestään
ja kilistelty suloisille valkolakkisille.

Aamukampafiiliksissä tässä nyt astellaan.
Tähyän jo kaivaten lomalaitumille vaan eipä enää pitkää odotusta.
Mittumaari tuo vapauden.