tiistai 27. kesäkuuta 2017

hiljaisuus puhuu suuria




Toipilasta pakkaa turhauttamaan
vaikka väsy ja särky tainnuttavatkin.
En jaksaisi rajoituksia, varomisia, huolehtimista.
Mieli myllertää kuten suvisäämme.
Hetkessä aurinkoinen peittyy tummiin pilvimassoihin
ja taivas tulvii.

Huomaan kuitenkin näiden hetkien merkityksen.
On kellumisen ja voimaantumisen aika.
Kiitosmieli kuiskuttaa kaikesta hyvästä ja kantavasta.
Ajatuksissa silitän ystävän surusydäntä,
 lohdutan ja halaan.

Hiljaisuus puhuu suuria,
minusta on vain kuuntelijaksi.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

pelkoja päin




Hiukan erilainen viikko ja juhannukseen laskeutuminen.
Oli mentävä pelkoja päin,
puhallettava rohkeutta rinnuksiin
ja luotettava itsensä osaaviin käsiin,
kuuleviin sydämiin.

Kävi hyvin.
Nyt toipuillaan ja parannellaan.
Rinnalla rakkaimmat. 

Lempeää mittumaaria ystävät.



torstai 15. kesäkuuta 2017

kun ei mahdukaan muottiin




Mitä se on, kun ei mahdukaan muottiin.
Määrittämätön, erilainen, ulkopuolinen
vaiko ainutlaatuinen ja erityinen.
Hyljeksitty, unohdettu ja jätetty
vaiko omaa tilaansa toteuttava, herkkä taituri.
Kummeksuttu ja säälitty vaiko sittenkin
salaa ihailtu ja kadehdittu,
vapaa ja vahvaksi varttuva,
oman tiensä kulkija.



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

henkäyksen verran




.. lumoa.
Olen pakahtua. 
Oi!


perjantai 9. kesäkuuta 2017

valosta




Valosta kiitän.
Valo on siemen
josta kasvavat ilo
ja toivon sitkeä puu,
joka siipinä, siltana
yli päiväsi ojentuu.

- Maaria Leinonen