maanantai 16. lokakuuta 2017

ehkä




Ehkä piirrän itselleni ääriviivat,
kun suru salpaa ja pelko peittoaa. 
Ehkä hyräilen pahan pois,
kun mieli mustuu, sanat häviävät.
Ehkä tartun käteesi,
kun yksin kaadun ja kompuroin.
Ehkä vahvistun,
kun rohkenen ensin
olla pieni ja apua vailla.



tiistai 10. lokakuuta 2017

pienimmät hippuset




Lokakuu riisuu luontoa ja mieltä.
Huomaan herkisteleväni milloin mistäkin
ja tankkaavani kauneutta, hyvyyttä, voimantuojia.
Merenrannalla käynti tuntui suurelta lahjalta.
Heräävän aamun kajastus nostatti hiljaisen kiitoksen.

Ilo helisee nyt pienimmistäkin hippusista.



torstai 5. lokakuuta 2017

elämän nälkä




Elämän nälkä
hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä
istuu olkapäällä
käskee
 lähde jo täältä
mua etäänpäin 
rohkaisee

- Pave Maijanen



Näinä päivinä katson hellyydellä ja kiireettä tätä kaikkea.
Pieniä arkisia elämisen jälkiä.
Murusia pöydällä,
kirjapinoja,
kynttilänrippeitä,
koirulin pörröttämää peittoa,
rypistyneitä lakanoita,
kahvikupin kaunista raitaa,
tuolilla lepäävää puseroa,
puutarhan maatuvia lehtikasoja,
pisaroitua ikkunapieltä.

Olkoon lokakuu
rohkeuden ja elämisen palon kuukausi.
Maatuvan ja pimeän keskeltä
loistakoon lempeä valo.
Pidetäänhän hyvää huolta itsestämme ja toisistamme.



lauantai 30. syyskuuta 2017

hetkessä kaikki onkin toisin





Jouduin ykskaks sellaiseen sumuun ja tuntemattomalle ulapalle, 
mikä olisi voinut viedä rajan taa. 
Kroppa koittaa pikkuhiljaa toipua ja mieli työstää tapahtunutta.
Päivystystä, sydänvalvontaa, osastoelämää.

Miten hetkessä kaikki voikaan olla toisin.

Tulen muistamaan kiitollisuudella niitä kristallisia kohtaamisia,
joiden varassa minua kannateltiin ja turvattiin.
Olo on kovin pieni ja nöyrä.
Lähimpien rakkaus ja huolenpito on liikuttanut ja lohduttanut syvästi.
Väsyn ja sokin keskellä on virranneet kyynelpurot.
Tahdon uskoa niiden muovaavan nyt uutta uomaansa,
uusia polkuja tulevaan.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

kaihon kaikuja





Hätistän huolia mielestäni, 
en anna niiden tehdä pesäänsä minuun.
Terapoin ja tunnelmoin leipomalla. 
Lennätän siskoselle valoa ja voimahalauksia.
Toivon blogiystävän ilahtuvan kirjeestä.
Kuiskaan kaipaavat terveiset kahvipaahtimon kulmille. 
Muistutan itseäni ikävän merkityksestä,
kertoohan se tärkeimmästä,
rakkaudesta.

Oi tätä syyskaihoa.