keskiviikko 30. marraskuuta 2016

puhuria




On pitänyt puhuria.
Niin marraskeleissä, työrintamalla kuin pään sisällä. 
Yhtenä hetkenä maatuva maa vesisateineen, toisena talvinen pakkanen.
Välillä on ollut tyystin rätti olo.
Flunssakin vei voimat ja kaatoi petiin.
Ei tahdo riittää paukut tännekään, ehkä kyseenalaistan merkitystäkin. 
Alkuviikon työmatkaa ilahdutti kirkkovalaistus ja aamuhämärässä levännyt rauha.  
Joulu on sittenkin jo lähellä!



maanantai 14. marraskuuta 2016

rakkautta, rohkeutta, vuosirenkaita




Rakkaus on pyykkäreistä parhain,
se kuuraa kaksin käsin
mustat pilkut, läikät, tahrat, pois. 
Kun rakastat, 
muistat juuri sen,
mikä tulee muistaa. 
Kukan, jonka nimeä kukaan ei tiedä.
Maan, jossa kukaan ei ole käynyt.
Kun rakastat,
olet rohkeampi kuin kukaan,
olet nainen, olet mies, olet sinä.
Kun rakastat,
tiedät ehdottoman varmasti,
että ne, jotka rakastavat,
eivät ikinä kompastu.

- Tommy Tabermann



sunnuntai 6. marraskuuta 2016

sydänvaloa




Otin ja lähdin.
Kaverina koiruus, ihanin ikinä.
Retkirepussa kuumaa kaakaota ja leipänen. 
Päivän paras päätös, kruunasi pyhän,
valaisi sydämen.




perjantai 4. marraskuuta 2016

murroksessa




Marraskuulla oli tuliaisina murroksensa. 
Juuri nyt tämä on konkretisoitunut työrintaman uutena kuosina myrskyineen.
Peilistä minua katsookin väsyneet, mietteliäät silmät.
Paljon puntarissa ja pohdinnan alla. 
Pesäsessä on sitävastoin helissyt liikutus rakkaan vuosirenkaista ja esikon kakskakkosista.
Juhlahumua vietettiin taannoin pienesti perheen kesken.
Olihan parhautta saada olla yhdessä!
Rakkaat, rakkaat onnitteluhalit vielä Muumitytöllemme.


Kohta kolisee omalla kohdallakin.
Viime aikoina jostakin on puskenut päähäni itsepintainen pähkinä;
kukoistanko arjessani vai taaplaanko päivästä toiseen selviytymisperiaatteella.
Penteles on pistänyt selkä seinää vasten,
ei luovuta vaan perää ja vaatii vastausta.
Ja samalla jokin kaiku kertoo korvamatona äitini äänellä,
miten viiskymppisistään naiseuden parhain elo vasta alkoi.
Tuokoon tuo lohtua
taaplaajalle tai toimikoon ruoskana muutokselle.
Huoh hiphuraa. 



perjantai 21. lokakuuta 2016

taivaankaarelta sydämiä




Olisin tahtonut lähteä junanviemäksi,
mutta jäinkin tuulentuivertamiin kaislikoihin, ruskalehtiin, vilttihoivaan.
Siedätän ikävää, suunnittelen tulevaa.
Lennätän taivaankaarelta sydämiä,
karkotan kaaosta, pöyhin, järjestän, tyynnytän.
Ja ykskaks muistan päivämme,
 meitä, vuosia, oi. 



tiistai 18. lokakuuta 2016

lokakuun väreilyä




Viikonlopun luomilla oli sumua ja väsyn varjoja.
Päänsisäistä myrskyä ja monta muuttohaukkaa.
Lennosta en tiedä, mutta ajatuskin siivistä lohduttaa.
Luo valoa ja kääntää katsetta eteenpäin. 
Lokakuu on luonamme vahvana ja vaativana.
Muistutan itseäni näistä hetkistä, läsnäolosta, olevaisesta. 
Kaikki tämä, tässä ja nyt.




sunnuntai 9. lokakuuta 2016

ihan himmeetä




Havahduin lihapadan loihdinnalta, siinä sipulien itketykseltä ja
porkkanoiden pilkonnalta pähkäilyyni,
osaisinko edes sallia itselleni itsellisenä toisenlaista joutilaisuutta.
Äiti-ihmisenä olen niin perin juurin juurtunut 
perhearjen ja huushollin pyörittämiseen, 
että päänsisäinen organisaattori ja duunari tuntuu olevan leivisköissä 24/7.
Ja niin kuin tykkään touhuilla ja häärätä.
Ihan vapaaehtoisesti tämän emosen löytää
köökistä, imuroimasta, puutarhasta, pyykkituvalta...
Vaan väsähtäähän sitä välillä ja iän myötä on alkanut
kaivata perusteellista oman ajan ottamista ja löysäämistä.
Olen vain armottoman huono siinä.
Ihan himmeen huono;)
Pakon edessä on taipuminen onnistunut parhaiten.
Kun kränkkäjalka onkin tehnyt tenät,
keuhkot eivät ole pelittäneet
tai migreeni singonnut sahalaitojen sfääriltä pehkuihin. 
Pitkälle olen vetänyt sisulla ja palolla, minä pahapäinen.
Vaan onpahan pitänyt nöyrtyä ja hiukkasen ehkä viisastuakin.
Itselleen - ja rakkailleenhan -  sitä hallaa tekee, jos väkisin vääntää. 
On pitänyt pähkinöidä oppiakseen jaksamisensa rajat.
Ja ettei liian helpoksi menisi, eihän tuosta valmiiksi koskaan tule.
Ei maisteriksi, tohtoriksi, korkeintaan himmeliksi;)
Kunhan kehitys lykkisi myötäiseen katkeruuksitta,
ilo, itseironia ja armo helisisi,
siinä olisi jo himmeen paljon!
Sitä kohden, aina matkalla.

Levylautasella tämä iki-ihana, perjantailta!