maanantai 5. heinäkuuta 2021

kun kuljet tässä kesässä





Kun kuljet 
tässä kesässä
tässä maisemassa
vielä tässä maisemassa
pane muistoon apilaniityt
ja lammet lumpeineen
ja sydämeen laulut
ja usko huomiseen.

-Maaria Leinonen



tiistai 29. kesäkuuta 2021

tulikin surukesä




Kesämme alkoi yllättävällä, suurella surulla.
Mieheni isä sai massiivisen aivoverenvuodon, mikä johti saattohoitoonsa
ja poisnukkumiseensa viikkoa ennen juhannusta.

Ehätin hihkua muutaman tunnin kevätkauden työrupeaman
päättymistä ja kaivattua, alkavaa lomaa,
kun seuraavassa hetkessä olinkin hätätilanteessa ja
turvaamassa ambulanssia paikalle.

Kuoleman äärellä elämä saa aivan uudet mittasuhteet.
Hyvästelyjen hetket ovat raastavan raskaita, mutta samalla äärettömän  
arvokkaita ja ainutlaatuisia.
Onneksi saimme saatella rakkaamme rauhassa rajan taa.

Kesäkuun viikoissa on leijannut suruhuntunsa, mielen karkailu,
 ajan unohtelu sekä monet muistelut.
Olen valvonut öitä tutkaillen kesätaivasta ja kuunnellut hiljaisuutta.
Olen kulkenut luonnossa, hakenut voimaa kesätuoksuista, tuulesta, merestä.
Arjen huolenpito ja tukena olo on vaatinut veronsa.
Väsymys on iskenyt välillä voimallisesti.

Mittumaaria vietimme pienesti rakkaimpien kera.
Ehkä noihin hetkiin kulminoitui se kaikkein olennaisin, onni eletystä ja toisistamme.
Siinä on totisesti syytä kiitollisuuteen.

Lempeää kesää ystävät.

 

maanantai 31. toukokuuta 2021

kevätkaikuja



Kiitos ihmeellinen, inspiroiva, kaunis toukokuu, autoit jaksamaan kesään. 


sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

helmiäisen hetkiä



Helmikuu valloitti valollaan ja lupauksellaan keväästä.
Päivän pidentymisen huomasi selvästi ja 
tuntui kuin se olisi pirskauttanut ripauksen lisäenergiaa arkeen.

 
En ehättänyt kuitenkaan niin usein luontoon 
ja retkilleni kuin olisin toivonut.
Väsyn ketalekin taivutti töiden jälkeen useammin soffan syliin kuin lenkille.


Lempeydellä kuljin ja huilin.
Iän myötä olen oivaltanut yhä kirkkaammin, ettei itsensä ruoskimisesta hyvä helise.
Itsensä kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää.


Tähän päätteeksi minua puhuttelevat ja ohjaavat, tärkeät sanat:

"Vahvista hyvää,
tyynnytä pahaa,
vaali iloa.
Sitä ennen, pidä huolta itsestäsi,
että voit pitää huolta myös lapsesta."

- lastenpsykiatri Jukka Mäkelä



keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

mitä mahtui tammikuuhun?

 

Tammikuu lähti liikeeelle lempeästi pidemmällä lomakaudella.
Ehkä sen merkitys olikin ratkaiseva siihen,
että tammiviikot kulkivat edeltäviin vuosiin verraten kepeämmin.


Kuljin luonnossa, mietin maailmoja, syvennyin työnohjausprosesseihin. 
Edeltävien alkuvuosien tahmaisuus oli tiessään, minkä noteerasin ilolla.
Tunteiden aallokkoa riitti kuitenkin kosolti tällaiselle ikuiselle pohtijalle.

 
Olin huolissani, valoin toivoa, väsyin koronauutisiin.
Ihastelin talvista kauneutta, kuuntelin hiljaisuutta, kurkottelin valoon,
heittäydyin leffamaailmoihin.